Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään, että jonakin päivänä saattaisin asua kirkkaansinisessä talossa. Tämä toimikoon jälleen yhtenä esimerkkinä elämän arvaamattomuudesta, sillä nykyinen asumukseni on ulkopinnoiltaan sellaista mystistä sinisen sävyä, jolle en keksi mitään vertailukohtaa luonnosta tai mistään muualtakaan. Vaikka yleisesti ottaen pidän kaikista väreistä ja suosin värikkyyttä ennemmin kuin värittömyyttä, tätä nimeomaista sinistä en vieläkään osaa nähdä kovin miellyttävänä. Kuitenkaan en voi olla pitämättä talosta, joka on vähän omituinen ja silmiinpistävä. Samaistun.
Asunnonmetsästykseni alkoi laajasti katsoen jo viime keväänä, kun olin saanut tiedon siitä, että olen hyvin todennäköisesti muuttamassa Corkiin ja aloin ensimmäistä kertaa katsella erilaisia asumisvaihtoehtoja ja vuokra-asuntoja välittäviä nettisivuja. Asiat eivät kuitenkaan edenneet mihinkään vielä moneen kuukauteen - keväällä tarjolla oli asuntoja enimmäkseen kesäksi tai vähintäänkin kesästä alkaen. Tilanne oli sama myös alkukesän, mutta heinäkuussa alkoi potentiaalisia paikkoja ilmaantua. Olin todennut jo aikaisin, että koulun kautta haettavat opiskelija-asunnot räjäyttäisivät budjettini aika pahasti ja luultavasti pakottaisivat ottamaan opintolainaa, joten suuntasin astetta epävarmemmille, mutta myös edullisemmille vapaille markkinoille. Lähetin hakemuksia sitä mukaa kun sopivia asuntoja ilmaantui ja sain jo hieman esimakua täkäläisten ihmisten hitaudesta ja vastahakoisuudesta vastata sähköposteihin. Elokuun edetessä huoli alkoi jo vähän kalvaa, mutta muutamaa viikkoa ennen lähtöä asiat alkoivat edetä ja äkkiä huomasin olevani sitoutunut asuntoon, yhteen ensimmäisistä asunnoista joita olin tiedustellut.
Ja täällä minä nyt olen, omituisessa sinisessä, korkeassa ja kapeassa talossa Lee-joen etelähaaran varrella. Talon sijainti ei voisi olla juurikaan parempi - koululle on matkaa noin puoli kilometria, ydinkeskusta on joenylityksen päässä. Itse jokea voin katsella huoneeni ikkunasta. Keskeinen sijainti toki tuo mukanaan sen todellisuuden, että talon välittömässä läheisyydessä on useampi pubi. Iltaisin meteli on välillä melkoinen ja erityisesti viikonloppusisin lauluesitykset ikkunani alla ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Tähän asti olen kuitenkin onnistunut nukkumaan öisin eikä urbaani äänimaisema muutenkaan haittaa elämistä sen kummemmin. Pahempi riesa on se, että talo sijaitsee ilmeisesti paloautojen keskeisen kulkureitin varrella, ja sireenit ulvovat ohitse säännöllisesti.
Ensivaikutelma huoneestani oli hyvin ahdas ja vähän ikävä. Lattiapinta-alaa on suunnilleen postimerkin verran ja sekin vähä on kutistettu olemattomiin ronskilla parisängyllä ja Narnia-kokoluokan vaatekaapilla. Näiden lisäksi kalustus koostuu yhdestä tuolista, yöpöytälipastosta ja yhdestä seinähyllystä. Kuitenkin jo tuloani seuraavana päivänä - osittain varmasti matkalaukkujen purkamisen seurauksena - huone alkoi näyttää potentiaalisen kodikkaalta. Tilaa täällä on kieltämättä niukasti mihinkään muuhun kuin nukkumiseen. Tavarani ovat uponneet kohtalaisen hyvin kaappiin, laatikoihin ja ainoalle hyllylleni, mutta kaipaan kirjoituspöytää tai edes jotain tasoa, jolle voisi kasata jokapäiväisessä käytössä olevia tavaroita. Kirjoituspöytä olisi mukava myös ihan kirjoittamiseen, sillä nykyisellään kaikki tietokoneen käyttö ja koulutehtävien tekeminen tapahtuu sängyllä toinen toistaan epäergonomisemmissa asennoissa. Tänne saapuessani riemuitsin, miten helppoa tulee olemaan siivota ja pitää siistinä näin pientä huonetta. Oikeassa olin siinä mielessä, että siivoaminen ei tosiaankaan ole kovin työlästä, mutta siisteyden ylläpitäminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin suuremmassa huoneessa juuri siksi, että laskutilaa on vähän. Koulumateriaalit ovat enimmäkseen kasana lattialla, vaatteet siinä ainoassa tuolissa. Tietokone, kuten moni muukin esine, viettää päivät sängyllä ja yöt väistämättä lattialla. Toisaalta olen havainnut, että koko ikänsä yhden hengen sängyssä nukkunut ihminen ei noin vain ala nukkua leveästi, joten tavaroiden säilyttäminen sängyn ulkoreunalla onnistuu öisinkin. Ulkoasu täällä on jo vallan viihtyisä, kiitos erinäisten ovelleni kiikutettujen pakettien. Kyllä tätä melkein voi kodiksi sanoa.
Kokonaisuudessaan tämä komeus on kolmekerroksinen, mutta varsinaista asumistoimintaa on kahdessa. Pohjakerroksessa sijaitsee eteisen lisäksi vain mysteerihuone, johon minun avaimillani ei pääse ja joka näyttää ikkunasta kurkatessa aika ränsistyneeltä. Vähän kun kiipeä portaita ylös (ja ihastelee mennessään viehkeää vaaleanruskeaa kokolattiamattoa...) löytää ensimmäisen asuinkerroksen. Jonkun sortin eteistasanneviritys tuossa on, lisäksi löytyy kylpyhuone (ja sieltä surkealla vedenpaineella lirutteleva sähkösuihku) sekä minun ja kämppis H:n huoneet. H:n huone on talon suurin, minun kaikkein pienin. Ylimmässä kerroksessa on kämppis M:n huone, keittiö ja pieni olohuone. Yhteistilat ovat mukavat ja hyvinvarustellut, mitä nyt keittiötä vaivaa jo tutuksi tullut säilytystilan puute. Ja siellä on kattoikkunoita, kattoikkunat ovat hurjan kivoja!
Kämppiksiä minulla on kaksi, molemmat käsittääkseni itseäni jokusen vuoden vanhempia ja töissä käyviä ihmisiä. H on seinänaapurini, ranskalainen nainen, mukava ihminen vaikkakin satunnainen siisteysfanaatikko (pidän itseänikin siisteyden ystävänä, mutta omat standardini alkavat vaikuttaa hyvin matalilta H:n kanssa keskusteltuani). M on ruotsalainen mies, josta minulla on toistaiseksi aika hatara kuva ihmisenä. En osaa vielä jutella hänen kanssaan ihan luontevasti, ja ylipäätään näemme toisiamme hämmentävän vähän siihen nähden, että majailemme samassa talossa. Tähän mennessä olen tullut toimeen molempien kanssa. Kaikilla on aika erilaiset aikataulut ja elämänrytmit, joten yhteiselomme ei ole kovin tiivistä. Välillä haaveilen opiskelija-asunnosta, jossa minulla olisi edes jotain yhteistä muiden asukkaiden kanssa ja joihin tulisi sen kautta myös tutustuttua vähän paremmin. Enimmäkseen kuitenkin nautin tästä talosta paljon ja koen olleeni onnekas kun pääsin tänne asumaan.
Koska valittaminen on yllämainituista seikoista huolimatta mukavaa, tässä talon keskeisimmät ongelmat kompaktina listana!
1) Kylmyys
Niin. Täällä on kylmä. Tätäkin tekstiä naputtelen käsineet kädessä. Löytyy tuplaikkunat ja löytyy keskuslämmitys, mutta kumpikaan ominaisuus ei paljoa lohduta kun välillä yhdet villasukat eivät mitenkään riitä. Lisäksi kämppikseni pitävät tuulettamisesta ja minä, mukamas arktinen suomalainen, kuljen sulkemassa ikkunoita sitä mukaa kun niitä auotaan. Erityisen ikävää on, että aamulla tuntuu ihan mahdottomalta tulla pois peiton alta lämpimästä, minkä vuoksi aamuni venyvät liian usein suhteettoman pitkiksi. Ja voi sitä kärsimyksen määrää, jos erehtyy vaeltamaan vessaan ilman villasukkia! Kokolattiamatottomat lattiaosuudet tuntuvat lähinnä jäältä.
2) Kaasuhella/-uuni
Hellaa olen opetellut vähitellen käyttämään, vaikka pelkään sitä edelleen. Liekin säätämiseen ei päde mikään logiikka, vaan jokainen levy käyttäytyy eri tavalla. Ajatus keittiössä leijailevasta kaasusta tuntuu ahdistavalta. Uunia en ole käyttänyt vielä kertaakaan enkä osaa edes panna sitä lämpenemään. En ymmärrä säätimiä ympäröivistä symboleista mitään. En ole koskaan paljoa perustanut mikroaaltouuneista, mutta nykyään tykkään.
3) Imuri
Ei ime. Suutin on niin tukossa, jumissa ja hajalla, ettei sillä paljoa pysty tekemään. Kämppikset ovat eri mieltä.
4) Liruttelijasuihku
Hiusten pesemiseen menee KAUAN, ja shampoon huuhtominen kokonaan pois ei kai ole edes mahdollista. Siellähän liruttelen ja kiroan kampaustani.
5) Arvaamaton nettiyhteys
Tuntuu hemmotellulta valittaa tästä, mutta on yllättävän hermoja raastavaa, kun yhteys voi katketa koska tahansa. Yhteys palaa, kun reitittimen käynnistää uudelleen. Reititin on naapurissa, vuokraisäntämme toimistossa. Tämä johtaa siihen, että jos yhteys katkeaa illalla, se palaa aikaisintaan seuraavana aamuna. Jos se katkeaa perjantaina viideltä, on edessä viikonloppu ilman internettiä.
6) Jätehuolto
...jossa ei sinänsä olisi mitään suurempaa vikaa, jollei toista meidän ulkoroskiksistamme olisi varastettu reilu viikko sitten. Talon takana on pieni ja rähjäinen lautatasanne, jossa on kaksi ulkoroskista, kierrätys- ja sekajäte. Kerran viikossa toinen näistä säiliöistä raahataan kadunkulmaan tyhjennystä varten, ja kierrätysroskiksemme ei koskaan palannut viime viikon tyhjennysreissulta. Kaipuu on suuri. (Kuka kumma varastaa ulkoroskiksen?!)
Näitä pieniä epämukavuuksia lukuunottamatta elo sujuu täällä mukavasti. Iloisten asioiden listalle pääisisivät esimerkiksi keittiöstämme löytyvät pyykkikone ja tiskikone. Pyykkitupiin ja käsitiskaamiseen tottuneelle tämä on luksusta. Televisio on myös, mutta koska Irlannin tv-tarjonta ei tähän mennessä ole tehnyt vaikutusta, sitä en ole monta kertaa avannut. Aika paljon tulee vielä mökötettyä oman huoneen turvassa ja rauhassa, mutta vähitellen otan haltuun tätä hassua taloa. Tervetuloa vierailemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti